Mitä tarvitaan, että pärjää elämässä? Suhteita, terveyttä, älyä, tunnollista työntekoa? Tärkeitä asioita, mutta ennen kaikkea menestykseen tarvitaan pokkaa.

Pokka on häveliäisyyden puutetta ja uskoa omaan oikeutukseen. Pokka unohtaa itse-epäilyt ja täyttää sinut itsevarmalla logiikalla, että KOSKA MINÄ, NIINPÄ OIKEIN.

On suurta pokkaa: lennetään raketilla Marsiin! Tehdään vallankumous! Ja on pientä arkista pokkaa: tehdäänpä nyt näin, mennään tähän ravintolaan, pelataan tätä peliä; katsokaa minua, kuunnelkaa minua.

Suuren suurta pokkaa osoitti visionääri Steve Jobs, joka katsoi asiakseen mullistaa koko ihmiskunnan elämän puhelimillaan.

Totta kai he haluavat katsella sitä, onhan se minun naamani.

Arkista pokkaa taas osoitti se, joka keksi kääntää puhelimen kameran kohti omaa naamaa ja postata kasvonsa internetiin koko maailman iloksi. Totta kai he haluavat katsella sitä, onhan se minun naamani.

Suurta pokkaa on kertoa kaikille maan kansalaisille, miten näiden pitäisi syödä. Osaatteko kuvitella jonkun pokattoman väittävän, että kaikkien pitää tehdä viisi kertaa päivässä näin, jotta he elävät?

Arkista pokkaa on silti syödä, mitä itse tahtoo.

On ihmeellistä, että psykologit eivät tutki tarkemmin pokkaa, sillä pokka on tärkein menestykseen vaadittava luonteenpiirre.

Pokkava pärjää aina, koska pokka on vaikutusvaltaa muihin ihmisiin. Parhaat työpaikat ja seksikumppanit edellyttävät pokkaa. Jos pokkaa taas ei ole, vaaditaan valtavasti työtä, että voi saavuttaa edes keskinkertaisen aseman.

Epävarmoissa tilanteissa ihmiset uskovat pokkavinta. Elämä on epävarma tilanne.

Pokkavaa lähtökohtaisesti ihaillaan, sillä pokka herättää pelonsekaista kunnioitusta. On sillä pokkaa! (Olisipa minullakin…)

Poikkeus on, jos pokkava on vastakkaista mieltä kanssasi: silloin pelko muuttuu vihaksi. Pokkavaa vastustajaa pystyy kunnioittamaan korkeintaan tämän kuoltua. Pokkavat kokevat toisensa arvoisikseen vastustajiksi, mutta heillä on silti pokkaa murskata toinen.

Kummelin Tonnin seteli -sketsi naurattaa meitä, koska ymmärrämme hullun pokan vastaanpanemattoman voiman.

Joskus pokattomat karsastavat pokkavaa, koska he ovat tälle kateellisia. Mutta kauna ilman pokkaa on voimaton pokkaa vastaan.

Pokatonta naiset säälivät ja miehet eivät muista. Jos pokka puuttuu, taitavintakin asiantuntijaa uhkaa huijarisyndrooma: kuka minä olen neuvomaan muita…

Ilman pokkaa ei voi olla konsultti, visionääri tai karaoketähti, hyvä jos kolumnistikaan. Pokalla taas visionääri saa anteeksi virheensäkin.

Eräällä konstilla pokka muuttuu täysin pysäyttämättömäksi supervoimaksi. Tämä konsti on hulluus. Pikku hulluudella saa tahtonsa läpi, koska ihmiset ymmärtävät, ettei kahjon kanssa voi neuvotella. Kummelin Tonnin seteli -sketsi naurattaa meitä, koska ymmärrämme hullun pokan vastaanpanemattoman voiman.

Hullun pokan haittapuoli on, että kun ihmiset ymmärtävät, että tuohan on hullu, he lakkaavat ihailemasta hänen pokkaansa ja alkavat kartella häntä. Siis jos pystyvät. Jos työpaikalla on tällainen hullu, et pääse hänestä eroon. Et vaikka olisit pomo, sillä hulluus ei ole peruste irtisanomiselle.

Pelkkä pokka ilman hulluutta taas luultavasti teki pomosta pomon.

Tämä kolumni on ajankohtainen joka uutispäivä, sillä tänäänkin otsikoihin on päästy pokalla.

Joonas Konstig

Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka joskus kaipaa 27-vuotiaan itsensä pokkaa.