Laulaja Kirsi Hannele Sirénistä eli Kikasta otettu kuva ei liene Kalle Kultalan tunnetuimpia. Se on esimerkki monista erilaisista merkkihetkistä, joita hän tallensi ja myös yksi hänen viimeisistä kuvistaan. Kultala kuoli vuonna 1991.

Politiikan kuvauksen mullistajana tunnetun Kultalan yksi tunnetuimmista otoksista liittyy puolestaan Suomen poliittiseen kriisiin ja Havaijiin vuonna 1961. Löydät sen alempaa jutusta.

Kultalan syntymästä tuli elokuun 18. päivä 2024 kuluneeksi tasan sata vuotta. Pyysimme sen kunniaksi Valokuvataiteen museon kokoelma-amanuenssi Leena Sipposta valitsemaan 20 kuvaa Kultalan elämäntyön joukosta.

Teki teräviä huomioita

Sipponen sanoo, että Kultala halusi näyttää yhteiskunnan sellaisena kuin se silmien edessä näyttäytyy.

– Monilla dokumenttivalokuvaajilla oli 1970-luvulla sosiaalipoliittinen ote. Hän ei harrastanut sitä, vaan teräviä huomioita ja hauskoja tilanteita, Leena Sipponen kertoo.

Yllä olevan kuvan Sipponen kertoo valinneensa teknisen seikan takia.

– Kultala on kertonut olleensa ensimmäinen suomalainen valokuvaaja, joka käytti sisätiloissa salamalaitetta, millä sai terävät pysäytyskuvat. Se on hyvä esimerkki siitä, että hän otti uudet tekniikat aina mielellään käyttöön, Sipponen sanoo.

Alla olevat kuvat Sipponen on valinnut ajalta, jolloin Kultala työskenteli Kulutusosuuskuntien keskusliitolle.

– Kultala arvioi kirjassaan, ehkä pilke silmäkulmassa, että kuvasarja on yksi hänen onnistuneimmistaan. Lihamyymälän lisäksi kioski on herkullisen värikäs ja pursuilee mainoskylttejä ja logoja.

Kirjassa Kuvien palvelija (1985) Kultala kirjoitti olleensa ylpeä myymälöiden kuvista. Hänen mielestään niiden yksityiskohdat olivat tarkkoja ja ne kertoivat, miltä myymälät Suomessa näyttivät.

Kultala ikuisti työssään monia historiallisia tapahtumia, kuten Helsingin ensimmäiset liikennevalot, sekä Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen uhrien hautajaiset.

Kuvasi julkisuuden henkilöitä

Vaikka kultala ei ottanut perinteisiä muotokuvia, hän kuvasi paljon merkkihenkilöitä. Sipposen mielestä kuvista välittyy se, että Kultala sai kohteensa rentoutuneiksi.

Ei pelännyt vallanpitäjiä

Kultala kuvasi presidenttejä tavalla, jollaista ei Suomessa oltu nähty. Se alkoi Sipposen mukaan presidentti Urho Kekkosen kaudella. Esimerkkinä hän käyttää maljanjuontikuvaa Kekkosesta.

– Aikaisemmista presidenteistä ei olisi voinut tällaisia ottaa, Sipponen sanoo.

Vaikka Kekkonen viihtyi kameran edessä ja selvästi hallitsi julkisuuskuvaansa, myös Kultalan omalla asenteella oli vaikutusta.

– Hänellä oli peloton suhtautuminen vallanpitäjiin. Hän tuntuu suhtautuneen tekstiensä perusteella heihin kuin kehen tahansa kuvattavaan.

Sipponen sanoo, että vapaamielinen ote kuvata Kekkosta näkyy hyvin myös toisessa kuvassa.

– Tämä on varmaan Kultalan kuuluisin kuva, ikoninen, Sipponen toteaa Havaijiin ja noottikriisiin liittyvästä kuvasta.

Valokuvat eivät aina ylitä teoskynnystä, jos katsotaan että kuvan olisi voinut ottaa kuka tahansa samaan aikaan samassa paikassa ollut kuvaaja. Jos Kultalan kuvaa ei tulkittaisi teokseksi, sen käyttö olisi vapautunut 2012.

Tekijänoikeusneuvostolta pyydettiin lausunto asiasta, ja vuonna 2013 kuva todettiin teokseksi perusteluin: ”Valokuva ilmentää dramaattista tunnelmaa, jonka kuvaaja on rakentanut luovilla valinnoilla esimerkiksi valojen käytössä, ajoituksessa, syväterävyydessä sekä kuvan sommittelussa ja rajaamisessa.”

Uusi politiikan kuvastoa

Kultalan erilainen suhtautuminen politiikan kuvaamiseen näkyy muissakin kuin Kekkosen kuvissa.

– Veikko Vennamosta otetulla kuvasarjalla Kultala voitti Vuoden lehtikuvat 1972 -palkinnon, Sipponen sanoo.

Vuoden 1976 eduskunnan istuntokauden avajaisista löytyy tuttu kasvo.

– Tässä kuvassa kansanedustaja Paavo Väyrysen (kesk.) ilme on paljonpuhuva, ainakin Kultalan mukaan hänellä oli tähän aikana kovasti toiveissa kaataa Koiviston hallitus.

Kekkosta presidenttinä seurannut Mauno Koivisto ei Sipposen mukaan viihtynyt kuvissa. Alla oleva kuva on julkaistu kirjassa, jonka Kultala teki Koivistosta.

– Presidenttikisa oli jo käynnissä, ja Kultala itse kirjoitti, että piti kuvaa sellaisena, jolla myytäisiin Koivisto presidentiksi kansalle kansan miehenä. Se ei sitten kuitenkaan noussut sellaiseksi kuvaksi.

– Mutta toisaalta sellainen imagohan presidentti Koivistolla aika pitkälti oli.

Alla olevassa kuvassa Koivisto on jo presidentti.

– Tämäkin on täysin pönötystä vailla oleva presidentin kuvaus. Hän on kuin kuka tahansa lentokoneessa, Sipponen toteaa.

Taito lähestyä ihmisiä

Sipposen mukaan Kultala ei ollut maisemakuvaaja. Kuvissa on usein ihmisiä ja jotakin tapahtuu.

– Kuvista paistaa välittömyys, taito lähestyä ihmisiä. Oli kohteena Kekkonen tai Marlon Brando, pikkupoika hautajaisissa tai makkaraliikkeen myyjättäret. Hän oli sommittelullisesti taitava, Sipponen sanoo.

Kultala sai kutsun Linnan juhliin vuonna 1982. Vaikka hän oli vieraana, haastattelussa kävi ilmi, ettei hän malttanut olla kuvaamatta tanssivaa presidenttiparia.

Lähteet: HS 25.8.1991, HS 9.5.1992, Valokuvataiteen museo, Finnfoto, Valokuvauksen vuosikirja 1994, Kalle Kultala: Kohtalona Kekkonen (Tammi)