Suomalainen Mikko Takkunen tekee maailmanlaajuisesti merkittävää uutiskuvien valintaa päivittäin työssään New York Timesin kuvatoimittajana. Takkusen mukaan yksittäisten uutiskuvien valinnoista ei kuitenkaan puhuta toimituksen sisällä “kovinkaan paljon”.
Takkusen kommentti vahvistaa käsitystä, että mediataloissa journalistit sisäistävät lehden linjan pitkälti tiedostamattaan. Toki linjauksia on. Esimerkiksi New York Timesin valokuvaajat allekirjoittavat työsopimusta tehtäessä sopimusliitteen, jossa määritellään uutiskuvan eettiset periaatteet.
Näistä keskeisin on uutiskuvan todenmukaisuuden vaaliminen, eli kuva ei saa missään olosuhteissa olla lavastettu.
– Jos kuvaaja on käyttäytynyt epäeettisesti kuvattaviaan kohtaan, esimerkiksi ollut Kreikan rannikolla epäkunnioittava ja tunkeileva juuri lapsensa menettänyttä syyrialaisäitiä kohtaan, sana leviää nopeasti, Takkunen kertoo.
Kuvatoimittajilla ei kuitenkaan ole erillistä eettistä opasta New York Timesissa.
– Hankalissa tapauksissa voi konsultoida lehden journalismin eettisistä valinnoista vastaavaa henkilöä.
Tärkeimmät kuvat käyvät myös esimiesten kautta.
– Vaikka toimituksessa kuvavalinnat tekee kuvatoimittaja, etusivun kuvat hyväksyy aina toimituksen esimies, kertoo Mikko Takkunen.
Kansainvälisen lehden kuvatoimitus työskentelee ympäri vuorokauden. Mikko Takkusen asemapaikka Hongkong on tasan 12 tuntia edellä New Yorkin aikaa. Takkunen erottelee olennaiset uutisteemat, tapahtumat ja ihmiset sisällöstä ja rakentaa kuvituksen sen mukaisesti.
Suurin osa uutisista kuvitetaan kansainvälisten kuvatoimistojen kuten Reutersin ja Gettyn kuvilla. Useimmat uutiset kuvitetaan vain yhdellä kuvalla, mutta on myös juttuja, joihin Takkunen paneutuu syvällisemmin.
Takkusen rooliin kuuluu myös toimeksiantojen antaminen eli hänen on tunnistettava jutut, joihin pitää tilata uniikkia kuvamateriaalia valokuvaajalta.
Todenmukaisuutta vaalitaan - kuva ei saa missään olosuhteissa olla lavastettu
Kehittynyt teknologia on muuttanut varsinkin valokuvaajien työtä nopeatahtisemmaksi.
Muun muassa James Nachtwey lähetettiin 90-luvulla jopa viikoiksi kuvaamaan Somalian nälänhätää. Vuonna 2015 Nepalin maanjäristyksen aikaan hänen kuviaan julkaistiin jo lähes reaaliaikaisesti, kertoo Takkunen.
Nopeuden vaatimuksesta huolimatta eettisen journalismin periaatteita vaalitaan Takkusen mukaan valokuvaajien keskuudessa vakaasti.
Mitään ei saa poistaa tai lisätä
Kuvankäsittelyä koskevat ohjeistukset ovat New York Timesissa selkeät. Mitään elementtejä ei saa poistaa eikä lisätä. Kuvankäsittelyohjelmaa saa käyttää sävyihin, kontrasteihin ja valotuksen korjaamiseen.
Kuvan rajaaminen on usein kuvankäsittelyä huomattavasti merkittävämpi päätös. Mitä kuvassa näytetään? Mitä jää ulkopuolelle?
– Kirjoittamaton sääntö on, että kuvan alkuperäistä rajausta eli valokuvaajan valintaa halutaan kunnioittaa, kertoo Takkunen.
Takkunen nostaa esille oppikirjaesimerkin kuvasta, jossa palestiinalaisnuoret heittävät kiviä Länsirannan levottomuuksissa. Vastakkaisesta kuvakulmasta otettu kuva paljastaa kuvaajien lauman nuorten vieressä.
– Kuvaajat yrittävät usein aivan ymmärrettävästi rajata pois muun median läsnäolon kuvista. Mutta koska suuren mediajoukon paikallaolo voi tuollaisessa tilanteessa vaikuttaa myös kuvattavien käyttäytymiseen, pitääkö meidän peitellä sitä? Takkunen pohtii.
– Tässä voidaan toki pohtia, kuinka autenttista uutiskuva enää on.
Epäilyttävät viralliset kuvalähteet
Kuvaa on kautta aikojen käytetty tarkoitushakuisesti, muun muassa poliittisessa propagandassa. Takkusen päivittäisessä työssä yleisin kuvajournalismin etiikkaan liittyvistä kysymyksistä on autoritaaristen valtioiden “tiedotustoimistojen” antamien kuvien käytön punnitseminen.
– Pohjois-Korea tarjoaa toistuvasti aineistoa medialle, mutta kuvia on usein käsitelty ja pääsääntöisesti niistä puuttuvat myös päivämäärät.
Välillä on kuitenkin turvauduttava virallisten tahojen luovuttamiin kuviin.
– Presidentti al-Assadin Damaskoksessa parlamentissa antamasta puheesta oli vain valtion antamia kuvia tarjolla, joten muita vaihtoehtoja ei käytännössä ollut, kertoo Takkunen.
Sosiaalinen media janoaa kuvaa
Sosiaalisen median murroksen ja kamerapuhelimien yleistymisen myötä kuvan voi ottaa ja julkaista käytännössä kuka tahansa. Sosiaalisen median kanavat ovat myös vakiintuneet yhdeksi uutismedioiden julkaisualustaksi.
Muutos heijastuu suoraan myös Mikko Takkusen työhön: uutisnostot sosiaalisessa mediassa eivät toimi ilman kuvia, mutta toisaalta some-kanavien reagointiherkkyys luo välillä ylitsepääsemättömiä aikapaineita, minkä seurauksena niin sanotut nollasisältöiset kuvat ovat tulleet osaksi arvostettujenkin mediatalojen julkaisuja.
"Nollasisällöstä" puhutaan, kun julkaisuun liitetään vain ”joku kuva” kuvitukseksi, jolloin kuvalla ei välttämättä ole minkäänlaista ”oikeaa” yhteyttä kyseiseen tapaukseen.
– Tällaisilla kuvilla, joiden journalistinen merkitys on mitäänsanomaton, lehtitalot tekevät hallaa journalistiselle brändilleen, sanoo Takkunen.
"Nollasisällöstä" puhutaan, kun some-julkaisuun liitetään vain ”joku kuva” kuvitukseksi.
Aihe on puhuttanut alalla. Mm. valokuvaaja David Guttenfelder kyseenalaisti Facebook-päivityksessään brittilehti Guardianin kuvajournalistisia valintoja liittyen osakalaisen pikkutytön kuolemasta uutisointiin.
“Miksi lehdet ja verkkojulkaisut, mukaan lukien Guardian, käyttävät täysin asiaankuulumatonta uutiskuvaa (jonka uskon kuvanneeni Tokiossa vuosia sitten) kuvittaakseen eilen Osakassa tapahtunutta pikkutytön kuolemaa? Törmään ilmiöön yhä useammin – harhaanjohtavaan uutiskuvan käyttöön niin kuin ne olisivat kuvapankki- tai tuotekuvia", kirjoitti Guttenfelder.
Takkusen mukaan New York Timesissa vaalitaan sosiaalisen median julkaisuissa samoja kuvajournalistisia laatukriteereitä kuin lehdessäkin.
Mikko Takkunen on New York Timesin kuvatoimittaja. Aiemmin hän työskenteli kuvatoimittajana Time-lehden palveluksessa. Hän on työskennellyt myös valokuvaajana. Takkunen on opiskellut kansainvälistä politiikkaa ja kuvajournalismia.