Valeuutiset, valemedia, vaihtoehtoiset faktat, totuudenjälkeinen aika - uusia termejä, joiden esiin nouseminen kertoo siitä, kuinka totuuden ja valheen raja näyttäisi hämärtyneen. Mutta fakta on edelleen fakta ja sen paikkansapitävyyden voi tarkistaa. Toimittaja Tuomas Muraja kertoo Faktat tiskiin -kirjassa, miten mm. Faktabaari-palvelu tarkistaa julkisen keskustelun väitteitä.
– Kun meille tulee yleisöltä faktantarkistuspyyntö, selvitämme ensin onko kyseessä todellakin fakta, jonka voi tarkistaa, Tuomas Muraja kertoo.
Kaikki puhe ei perustu faktoihin: on mielipiteitä, arvioita ja ennusteita. Niitä faktantarkistajat eivät käsittele. Faktabaarin toimitusprosessi alkaa siitä, että faktantarkistajat hakeutuvat tiedon alkulähteille.
– Tarkistaminen itsessään on mekaanista hommaa: etsimme kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä, asiantuntijaa tai tilastoa, joista tieto tarkistetaan. Näiden perusteellla annetaan vastaus, onko väite totta vai väärin, ja sitten on myös näitä 50 - 50 tapauksia eli osittain oikeita väitteitä.
– Vastaus saa journalistisen muotonsa, joka vielä lähetetään asiantuntijan tarkastettavaksi ja kun molemmat osapuolet hyväksyvät muodon, niin sitten se on valmis julkaistavaksi.
Monien huhujen ja paikkansapitämättömien väitteiden taustalla on usein äkkiväärä ja asiayhteydestä irrotettu tulkinta esimerkiksi jostakin EU-säädöksestä. Muraja itse on perehtynyt juuri EU-asioihin, mikä johtuu osin hänen taustastaan: hän toimi EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä vuosina 2007-2011.
Sinällään ei ole ihme, että esim. EU-säädöksiä tulkittaessa syntyy vääriä käsityksiä. Hallintokielessä ja lainsäädännössä pyrkimys yksiselitteisyyteen johtaa helposti paperinmakuisuuteen ja vaikeaselkoisuuteen. Direktiivit ovat usein niin vaikeita tulkita, että niistä tehdään helposti rajuja yksinkertaistuksia.
EU-direktiivit ovat usein niin vaikeita tulkita, että niistä tehdään helposti yksinkertaistuksia.
Nettipalstoilla levisi aikoinaan brittiläisistä iltapäivälehdistä peräisin oleva väite, jonka mukaan EU vaatii pesemään pyykkiä 20-asteisessa vedessä. Todellisuudessa EU ei puutu kotien pyykinpesuun mitenkään, mutta direktiivissä vaaditaan että pesukoneissa on käyttäjälle tarjolla 20 asteen pesuohjelma.
Faktabaari on penkonut monia muitakin EU-myyttejä, kuten esimerkiksi EU-lipun tähtien merkitystä, kasvisten kotiviljelyä ja saunankiukaiden päästöjä.
Vuonna 2016 tarkastettin väitteitä maahanmuutosta: ne liittyivät mm. maahanmuuttajien saamiin sosiaalietuuksieen ja heidän oikeudelliseen asemaansa.
Faktat ovat aikaan sidottuja
Faktat voivat myös muuttua tilanteen muuttuessa tai tutkimustiedon lisääntyessä. Se, että Turku on Suomen pääkaupunki, oli joskus faktaa, mutta ei pidä enää paikkaansa. Direktiivit ja lait muuttuvat, tai tutkimus todistaa jonkin aiemman väitteen vääräksi - faktat ovat aina aikaan sidottuja.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin nousevat asiat eivät myöskään ole yksiselitteisiä: mm. työllisyys-, energia-, vero- ja päästölukuja tilastoidaan useilla toisistaan poikkeavilla tavoilla.
Esimerkiksi työttömyyslukuja tilastoivat Suomessa sekä Tilastokeskus että työ- ja elinkeinoministeriö, joiden luvut poikkevat toisistaan esimerkiksi siksi, että laitokset määrittelevät työttömyyden eri tavalla.
Ristiriitoja syntyy, kun ihmiset lukevat eri tilastoja ja tulkitsevat niitä eri tavoin.
Myyvä vai totuudenmukainen media?
Raflaavat otsikot ja aiheet ovat medioiden kilpailussa keino saada lisää lukijoita ja klikkauksia. Torpedoiko faktantarkistus iskevät vaalisloganit ja mehevät klikkiotsikot?
– Ensisijainen tavoitteemme Faktabaarissa on toimia positiivisena pelotteena, Muraja kertoo.
– Että esim. vaalien alla ehdokkaat tietäisivät, että heitä syynätään vähän tarkemmin ja näin pidettäisiin kurissa ne suurimmat sammakot. Ehkä se jo parantaa yhteiskunnallista keskustelua, kun tiedetään, että joku tarkkailee.
Ehkä se jo parantaa yhteiskunnallista keskustelua, kun tiedetään, että joku tarkkailee.
Muraja ei pidä myyvää ja totuudenmukaista journalismia toisiaan poissulkevina eikä valemediaa laatumedian uhkaajana.
– En näe tässä niin suurta ristiriitaa kuin moni luulee. Se on pieni ryhmä, joka masinoi ajatusta, että valemediat olisivat kovasti luettuja ja uskottuja. Jopa niiden juttujen jakajat ehkä tietävät, että kaikki ei ole kohdallaan. Siellä taustalla voi olla tämmöinen perusherraviha, halu näpäyttää.
Silti Murajaa huolestuttaa se, että jopa poliitikot ja päättäjät ovat antaneet ymmärtää, että laatumediaan ei voida luottaa.
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpov suhtautuu mediaan vihamielisesti ja jakelee tiedotustilaisuuksissa puheenvuoroja sen mukaan, mitä mediaa hän itse pitää luotettavana - ja samaa tapahtuu Suomessakin.
–Tätä puhetta tavataan jo ministeritasolla. On koko yhteiskuntaa horjuttava asia, jopa turvallisuuspoliittinen kysymys, kun annetaan se mielikuva, että ei voi luottaa laatumediaan, joka tekee erinomaista journalistista työtä. Silloin käytetään samaa retoriikkaa kuin roskamedia, eli yritetään horjuttaa, annetaan vaikutelma että kaikki mediat jollain tavalla vääristelevät.
Miten tunnistaa disinformaatio?
Faktabaarin väellä on työhönsä koulutus ja tukena laaja asiantuntijaverkosto. Mutta miten tavallinen mediankuluttaja pystyy erottamaan faktan valeuutisista?
Tuomas Muraja kiertää usein koulussa kertomassa faktantarkistuksesta. Hän kertoo antavansa yksinkertaiset ohjeet disinfomaation tunnistamiseksi.
– Jos uutinen läpäisee tämän seulan, se ehkä on oikea ja sitä voi jakaa. Aina kannattaa miettiä, kuka hyötyy, jos jaan tätä, ja haluanko tukea hyötyjää.
Ihminen mielellään jakaa sitä, mikä tukee omia ajatuksia. Sosiaalien median algoritmien ansiosta esim. Facebook tuo käyttäjän nähtäväksi sisältöä, joka sopii käyttäjän maailmankuvaan.
Aina kannattaa miettiä, kuka hyötyy, jos minä jaan tätä, ja haluanko tukea hyötyjää.
Somen kaikukammioista tai kuplista puhutaan paljon, mutta voiko niistä oikeasti rimpuilla irti? Ystäväpiiri valikoituu pitkälti työpaikan, asuinpaikan ja koulutuksen mukaan, ja niihin vaikuttaminen vaatii suurempia siirtoja kuin pelkät medianlukuvinkit.
Tuomas Muraja on huolissaan koulutuksen rapautumisesta, joka vaikuttaa myös yleissivistykseen ja sitä kautta medialukutaitoon.
– Meillä näkee jopa poliitikkoja jotka eivät itsekään ymmärrä asioita, joista puhuvat. Edes perustuslaki ja sen merkitys ei ole kaikilla hallussa, lakien laki jota ei noin vain muuteta. Ja jos päättäjät eivät asioita ymmärrä, niin se heijastuu kansaankin.
Muraja ei allekirjoita ajatusta totuudenjälkeisestä ajasta.
– Se on pötypuhetta, laiskaa ajattelua. Eivät faktat ole mihinkään kadonneet. Tietoahan on tarjolla älytön määrä. Journalismin merkitys on vain kasvanut, koska tarvitaan ammattilaisia selittämään maailmaa ja suodattamaan tietomäärästä olennainen.
Edit. Tekstiä ajanmukaistettu 29.9.2017: poistettu viittaus tuleviin kuntavaaleihin.