Sosiaaliseen mediaan tulvii jatkuvasti valokuvia arjesta sekä juhlasta. Siellä kuvat ovat kontrolloituja, käsiteltyjä ja valikoituja hetkiä ihmisten elämästä.
Mutta internet on täynnä myös niitä kaunistelemattomia valokuvia.
Suttuinen kuva myytävästä posliinikissasta nettikirpputorin etusivulla ei ihastuta esteettisyydellään. Kuvan tarkoitus ei ole olla kaunis. Sen tarkoitus on myydä kuvattu tuote.
Yhdysvaltalaistaiteilija Penelope Umbrico, 65, näkee osto- ja myyntiverkkosivujen ilmoitusten valokuvissa muutakin kuin myytävän tuotteen.
Umbricon mukaan myyjille kuvat ovat vain väline arvokkaan tavaran esittelemiseksi. Hän ajattelee toisin.
– Heille ne ovat roskakuvia. Mutta minä välitän kuvasta. Koska kuvissa, joista ihmiset eivät välitä, he oikeasti paljastavat jotain ihmisyydestä, taiteilija kertoo.
Umbrico kerää valokuvia verkosta löytyvistä kuluttajalta kuluttajalle tarkoitetuista myynti-ilmoituksista. Näistä kuvista koottu näyttely Myydään kuvan mukaisessa kunnossa on esillä Suomen valokuvataiteen museo K1:ssä Helsingissä Kämp Galleriassa. Näyttelyyn taiteilija itse ei ole ottanut yhtään valokuvaa.
Arki kiehtoo meitä
Myynti-ilmoituksissa saatetaan kertoa tahattomasti paljon omasta elämästä ja kodista. Samalla ne kertovat ympäröivästä maailmasta.
Näyttelyn kuratoinut Suomen valokuvataiteen museon näyttelyintendentti Anna-Kaisa Rastenbergenin mukaan valokuvat muuttuvat kuviksi yhteiskunnastamme.
– Miten lapset ja lemmikit pyörivät ympärillä, kun televisiota kuvataan myynti-ilmoitukseen ja miten televisio heijastaa ympärillä olevan huoneiston, se paljastaa valtavasti kuvastoa yhteiskunnasta.
Teoksia voi katsoa kaukaa kokonaisuutena tai läheltä yksityiskohtia tarkastellen. Kokoelma televisioiden näytöistä voi alkuun vaikuttaa synkältä, mutta lähempää katsottuna kuvat jopa huvittavat. Kas, kun lattialle asetetusta televisiosta kuvan sai otettua vain slaavikyykystä.
Ruudut ja valo näyttelyn pääteemoina
Rastenbergen pohtii internetin vaikutusta yksityisyyden muuttumiseen. Toisten ihmisten arki erilaisten laitteiden näyttöjen avulla on tullut lähemmäksi kuin koskaan. Yksityisen ja julkisen tilan raja on muuttunut radikaalisti, kun internetiin ladatut valokuvat tuovat yksityiset tilat julkisiksi.
– Periaatteessa täysin tuntemattomienkin ihmisten arki on meillä saavutettavampaa kuin koskaan aiemmin, Rastenbergen pohtii.
Taiteilija Umbricon mukaan näyttelyn yhtenä teemana on ihmisten suhde näyttöihin: Miten näytöt tuovat kuvat silmiemme eteen ja miten ne heijastavat erilaisia valoja.
– Se alkaa ajatuksesta, että auringon valo ja näytön valo ovat erilaisia. Ja kun näemme auringon näytöstä, näemme itse asiassa näytön valoa eikä auringon valoa, Umbrico kertoo.
Ajatus tuodaan käytäntöön heti näyttelyyn saavuttaessa, kun television ruutu näyttää välähdyksiä auringosta otetuista valokuvista.
Roskakuvista taideteokseksi
Umbricoa kiinnostavat kokonaisuus, jonka samanlaiset valokuvat muodostavat.
– Kaikki kuvat yksinään eivät näytä hyvältä. Eivät ne ole kiinnostavia yksin, mutta kun ne laitetaan yhteen, nähdään kaava. Ja yhteiskunta rakentuu kaavoista, Umbrico pohtii.
Yksittäinen kuva antaa erilaisen vaikutelman kun se yhdistetään satojen samanlaisesta esineestä otettujen kuvien joukkoon.
– Yhtäkkiä niistä tulee veistoksellisia, melkein kuin seinämaalauksen kaltaisia kuvakollaaseja. Ja ne muuttuvat taideteoksiksi itsessään, Anna-Kaisa Rastenbergen kertoo.
Hänen mukaansa kuvat heijastavat myös kulutuskulttuuriamme. Ne kertovat siitä, mikä koetaan tarpeeksi arvokkaaksi eteenpäin myytäväksi.
Myynti-ilmoituksista puuttuu kontrollointi
Sosiaalisessa mediassa kuvista tykätään ja niitä kommentoidaan. Tämä johtaa siihen, että kuvan ottaja arvostaa ottamiaan valokuvia. Osto- ja myyntisivustoilla Anna-Kaisa Rastenbergenin mukaan näin ei ole.
– Siellä ihmiset voivat jakaa kuvia ilman, että joku kontrolloi kuvan aihetta, onko kuva hyvä, onko se arvokas, että se kannattaa jakaa.
Aiemmin taiteilija keräsi kuvia mainoskatalogeista ja yritysten mainoksista, sittemmin ihmisten itse myymien tuotteiden kuvat alkoivat kiinnostaa häntä enemmän.
– Mainokset kertovat, mitä meidän halutaan kuluttavan. Mutta paljon kiinnostavampaa on nähdä miten kuluttajat kuvaavat esineitä, jotka he kokevat merkityksellisiksi ja arvokkaiksi. Siitä tuli humanistinen projekti minulle, Umbrico kertoo.
“Kuvia ei tehdä, vaan niitä otetaan”
Umbrico on pohtinut toisten ottamien kuvien käyttöön liittyvää eettisyyttä ja problematiikkaa. Laki hänen mukaansa sallii kuvien käytön taiteessa, sillä hän käyttää niitä eri tavalla, kuin mihin ne on tarkoitettu.
– On mielenkiintoista, että kuvan ottamisen termi kertoo sallittavasta käytöksestä. Sinä et tee valokuvaa vaan sinä otat valokuvan. Eli koko valokuvaamisessa on kyse omistusoikeudesta.
Vaikka näyttelyn kuvissa vilahtaa ihmisiä, eivät he ole pääroolissa eivätkä tunnistettavia.
– En halua, että yksilöt ovat läsnä, vaikka joka kuvassa yksilö on läsnä, Umbrico pohtii.
Vaikkei kuvissa näkyisi ketään, on silti jokaisen kuvan takana joku henkilö. Mutta Umbricon taiteessa kuvista ja kuvien ottajista tulee osa isoa massaa, jossa yksilöt ja yksittäiset kuvat hämärtyvät ollessaan osa suurta kokonaisuutta.
Penelope Umbrico: Myydään kuvan mukaisessa kunnossa, Suomen valokuvataiteen museo K1, 14.10.2022–5.2.2023.
Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella artikkelista 20. lokakuuta kello 23.00 asti.