– Provokatiivinen.
Se on ensimmäinen sana, joka Helsinki Photo Festivalin johtajalle Rafael Rybczynskille tulee mieleen David Lynchista valokuvaajana.
Lynch tunnetaan etenkin ikonisesta Twin Peaks -sarjasta ja unenomaisia, omalaatuisia tunnelmia hakevista elokuvistaan, mutta valokuvaajana hän on jäänyt suurelle yleisölle vieraammaksi – etenkin Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Lynchin ensimmäinen valokuvakirja, The Factory Photographs, julkaistiin vuonna 2014. Samaan aikaan hän piti valokuvanäyttelyn Lontoossa. Sekä kirjan että näyttelyn teemana olivat varsin perinteiset mustavalkokuvat hylätyistä tehtaista ja teollisuusympäristöistä, joita Lynch oli bongannut muun muassa Puolassa ja Saksassa.
Kuten Infinite Deep -näyttelyssä nähdään, Lynchin repertoaarin kuuluu toki muitakin aihepiirejä kuin ankeat tehdasmiljööt. Vähemmän yllättäen Lynchin valokuvataide toistaa televisiosarjoista ja elokuvista tuttua visuaalista kuvakieltä, joita ohjaaja viljelee Blue Velvetin ja Mullholland Driven kaltaisissa leffoissa. Pääosassa ovat vihjaukset alitajuiseen maailmaan, painajaismaisuuteen viettävä unenomaisuus ja persoonallinen surrealismi, jota etenkin Twin Peaks on tulvillaan.
– Jokaisella taiteilijalla on oma tavaramerkkinsä, ja Lynchistä on tullut kulttiohjaaja nimenomaan surrealismin takia. Tämä tulee esille kaikessa, mitä hän tekee, oli kyse sitten kuvataiteesta tai musiikista. Lynchmaiseen surrealismiin limittyy myös jossakin siellä syvällä lymyilevä melodraama, Rafael Rybczynski toteaa.
Videopelimäistä kauhun tunnelmaa
Toisinaan lynchmainen surrealismi saa varsin karmaisevia ja kauhuun viittaavia muotoja. Infinite Deep -näyttelyssä on esimerkiksi esillä kalmankalpeita naishahmoja, joiden muodottomista kasvoista puuttuvat silmät ja jotka voisivat olla suoraan Silent Hill -videopelisarjan synkistä syövereistä.
Idea Distorted Nudes -valokuvasarjaan taas on lähtenyt 1920-luvun alastonkuvista, joista Lynch on muokannut omia, oudosti vääntyileviä versioitaan.
– Distorted Nudes -sarjan estetiikka liittyy siihen, kuinka Lynch innostui aikoinaan leikittelemään Photoshopilla. Vääristyneissä naishahmoissa on paljon samaa kuin Salvador Dalin maalauksissa, ja sieltä Lynch on ehdottomasti hakenut inspiraatiota, Rafael Rybczynski sanoo.
Näyttelykokonaisuutta tasapainottavat koomiset lumiukot, joita Lynch valokuvasi etenkin 1990-luvulla.
– Valokuvat lumiukoista kertovat, että Lynchillä on huumorintajua. Lynchin kotipuolessahan sataa talvisin jonkin verran lunta, Rafael Rybczynski kertoo.
David Lynchin valokuvat ovat esillä Helsingissä varsin erikoisessa paikassa. Näyttelytilana toimii Jätkäsaaressa sijaitseva entinen laivaterminaali, josta on matkattu ahkerasti muun muassa Tallinnaan. Vuonna 1941 rakennettu terminaali tullaan purkamaan lähivuosina.
– Etsin puolen vuoden ajan tuhannen neliön tilaa Helsingistä. Toki tällaisia tiloja löytyy, jos käytettävissäsi on neljännesmiljoona euroa. Me olemme kuitenkin uudehko yhdistys, jolla ei ole tuonkaltaisia taloudellisia resursseja. Kun kävin täällä ensimmäisen kerran, olin että vau, tämä paikkahan on meidän tarkoituksiimme suorastaan täydellinen. Mielestäni tämä myös muistuttaa arkkitehtuuriltaan jonkin verran Tukholman Fotografiskaa, Rafael Rybczynski summaa.