– Se on matkan loppu. Se kuvaa sitä, että elämä loppuu. Se ei pääty mihinkään hautajaisiin, vaan se on symbolinen kuvitus.

Näin luonnehti  valokuvaaja Hannes Heikura viime syksynä Ylelle_ End of The Roadia_, joka oli jatkoa Dark Zone- ja Walk Alone-kuvasarjoille ja trilogian päätösosa. Sarjan teemassa nousi vahvasti esiin yksinäisyys ja synkkyys, ja sen kaksi ensimmäistä osaa olivat mustavalkoisia, tai oikeastaan melkeinpä mustia. Kaikkea syleilevää tummuutta ja harmautta halkoivat vain satunnaiset valonpilkahdukset, sekä visuaalisella että ajatuksellisella tasolla.

Intensiivisiä kuvia

Hannes Heikura teki pitkän uran Helsingin Sanomissa, ja hänet palkittiin viisi kertaa vuoden lehtikuvaajana, viimeksi vuonna 2009. Fotofinlandian hän sai vuonna 2008 ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon vuonna 2006. Yksi Heikuran tunnetuimmista valokuvista näyttää hiihtäjä Mika Myllylän harjoittelemassa suolla. Otos palkittiin vuoden lehtikuvana vuonna 1997.

Heikuran tavaramerkiksi lehtikuvaajana muodostuivat kuvavirrasta poikennut persoonallinen ote, joka näkyi intensiivisenä suhteena itse aiheeseen.

Vuonna 2010 Heikura jättäytyi valokuvataiteilijaksi ja vapaaksi valokuvaajaksi. Pari vuotta myöhemmin hän kritisoi  voimakkaasti suuntaa, johon kuvajournalismi oli tuolloin menossa.

– Kuvajournalismin arvostuksesta puhutaan varmaan ylevämpiä sanoja kuin mitä ne käytännössä ovat. Laadukkaan kuvan tilalle on tullut kilpailu ja kiristynyt esillepano, metsästetään ns. uutisvoittoja ja skuuppeja, myös kuvallisesti. Sitä ei voi enää kutsua kuvajournalismiksi, vaan se on ”bulkkikamaa”. Saadaan mahdollisimman nopeasti kuva joltain onnettomuuspaikalta tai epäkohdasta kaupungilla. Siinä ei enää syvennytä asiaan eikä käytetä kuvaajan ammattitaitoa.

Hiljainen mies

Suomen valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikan mukaan Hannes Heikura oli Suomen kiistatta tunnetuin ja palkituin lehtikuvaaja.

– Heikuran kuvat ovat visuaalisesti nappaavia, ja tämän lisäksi niissä tulevat hyvin esille erilaiset tärkeät viestit. Hänellä oli kyky ottaa ikonisia kuvia, Heikka pohdiskelee.

– Vuonna 2008 meillä oli hänen näyttelynsä, ja hän piti myös esitelmän, joka keräsi valtavasti ihmisiä. Heikura oli hiljainen mies, mutta tästä huolimatta hän osasi ottaa hyvin yleisönsä.

Yksinäisyydestä

Yksinäisyyden tematiikasta  Heikura totesi Ylelle viime syksynä seuraavaa:

– Minulle yksinäisyys ei ole mitenkään surullinen tai pelottava asia. Päinvastoin. Itse asiassa minulla ei ole ystäviä ollenkaan, mutta en minä niitä kaipaakaan. Todella suuresti viihdyn yksikseni. Mutta minusta se on terveellä tavalla yksinäisyyttä.

Hannes Heikuran kuolemasta kertoi ensin Helsingin Sanomat.