Kimmo Kujanpää innostui valokuvaamisesta jo pikkupoikana. Reilut kolme vuosikymmentä myöhemmin mies on edelleen vannoutunut valokuvausharrastaja, joka toimii vapaa-ajallaan myös Seinäjoen Kamerakerhon puheenjohtajana.
Kujanpää aloitti kuvaamisen filmijärjestelmäkameroilla. Nykyään hän kuvaa myös digitaalisilla kameroilla, mutta filmistä hän ei luovu.
– Filmikuvat, mustavalkokuvat varsinkin, kehitän ja vedostan itse. On tullut kokeiltua tietysti myös värifilmiä, mutta mustavalkokuvat ovat hienoja.
Filmille kuvatessa pitää luottaa opittuun taitoon siitä, miten kuva onnistuu.
Kimmo Kujanpää
Filmin viehätys perustuu pariin yksinkertaiseen seikkaan.
– Näkee ne sävyt kuvassa ja kuvan kehittymisen myös, se on hienoa. Filmille kuvatessa pitää luottaa opittuun taitoon siitä, miten kuva onnistuu. Valotuksen mittaus on myös hyvin tärkeä asia.
Hylkeennahkainen kamera 1900-luvun alusta
Kimmo Kujanpään silmäterä on amerikkalainen Gundlach Korona -laakafilmikamera. Kamera on arviolta vuodelta 1902. Kujanpää osti kameran aikoinaan valokuvaajakaveriltaan.
– Kameran historiaa on vaikea tietää, mutta käsittääkseni tämä on ollut lehtimiesten käyttämä pressikamera. Lehtikuvaaminen on ollut sata vuotta sitten vähän toisenlaista, eikä ole moottoriperää tässä kamerassa, Kujanpää hymyilee.
Kamera on enimmäkseen puuta, jossa on messinkiosia ja nahkapäällys. Nahka on ilmeisesti peräisin hylkeestä, sanoo Kujanpää lukeneensa jostakin.
Kujanpää toteaa herättävänsä huomiota kuvauskeikoillaan kyseisen kameran kanssa.
– Vähän jännittää aina, kun ottaa tämän kameran esille. Ihmiset katsoo ihmetellen, että mikähän tuo mahtaa olla, varsinkin kun menen mustan hupun alle tarkentamaan kuvaa, Kujanpää nauraa.