Viime vuoden Linnan Juhlissa oli pari ikävää sattumaa. Lehtikuvaaja Terho Aalto jäi rappusilla viimeisten joukkoon ja Jenni Haukion päähän kasvoi kukkalaite.
–Lehtikuvaajille on paikka, mistä presidentin juhlavastaanottoa kuvataan. Asettuessamme paikalleen ajauduin viimeisten joukkoon ja olin ensimmäisessä rivissä. Ajattelin että tämähän on hyvä paikka. Unohdin että eteen tulee vielä kadettirivistö. Niinpä suoraan edessäni oli kadetin niska ja pistin. Asetelman kruunasi Jenni Haukion pään yläpuolelle asettunut kukkalaite, joten sain sopivia kuvia vain, kun hän kumartui hiukan kätellessään vieraita, tarinoi Terho Aalto Hämeenlinnasta.
Terho Aalto on työskennellyt koko uransa lehtikuvaajana Hämeen Sanomissa. Lehti päätti ulkoistaa kuvatoimituksensa, ja päätöksen vaikutuksia seurataan kuva-alalla nyt kiinnostuneena. Mitä asiasta miettii pitkän linjan lehtikuvaaja?
–Kuvaajan työ on muuttunut todella nopeaksi ja hektiseksi. Maailma muuttuu ja kaipa tämä päätös on osa sitä. Kiireisiä päiviä on kuvaajille tulossa, sanoo Aalto.
Pitkään samalla seudulla työskennellyt lehtikuvaaja tulee ihmisille tutuksi.
–Kadulla saa palautetta, ja postiakin tulee. Ihmisillä on omassa päässään käsitys siitä, miltä näyttää ja sitten tulee palaute "kylläpä mä näytin rumalta siinä sun kuvassa". Petytään, kun kuva ei olekaan se, mikä peilistä katsoo. Mutta iloisiakin yllätyksiä on vuosien varrella tullut, nauraa Aalto.
Kuka ymmärtää kuvaa?
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
–Parhaassa tapauksessa näin voi olla. Hyvä kuva kertoo jutusta niin paljon, ettei katse ehdi lukea vielä otsikkoakaan. Hyvä lehtikuva on kertova, ja sisältää piiloviestejä ja yksityiskohtia jotka huomaa vaikka seuraavana päivänä. Hyvä lehtikuva tuo mieleen muitakin asioita kuin sen, mistä juttu on kirjoitettu, sanoo Terho Aalto.
Hyvän kuvajournalismin tunnistaminen ei ole erikoislahja, vaan lukutaitoa voi harjoitella.
–Se on tiedon ja mielen yhdistelmä. Hyvä kuvakokemus sisältää tiedon, asian ja ymmärryksen. Kuvan katsomisesta syntyy kokemus ja kun siihen yhdistyy asia ja sen ymmärtäminen, lukijalle syntyy ahaa-elämys, selittää Aalto.
Kuvamäärä ympärillämme on huikea, mutta millainen on kuvajournalismin taso?
–Maailmalla on loistavia kuvalehtiä kuten Time ja Newsweek. Kotimaassa Suomen Kuvalehti tekee tyylikästä kuvajournalismia. Suomalaisessa sanomalehdissä se ei aina niin loistavaa ole, mutta on timanttisiakin hetkiä. Joka päivä lehtiä lukiessani ilahdun kuitenkin, muotoilee Terho Aalto.
Nopeudella on hintansa
Internetistä löytyy kuvakooste Yhdysvaltojen väistyvän presidentin Barack Obaman kaudelta. Kuvissa presidentti pelaa jalkapalloa, leikittää lapsia ja tanssii vaimonsa kanssa.
–Sillä on erittäin suuri merkitys, että nähdään kuvia myös sieltä, minne kameraa ei yleensä päästetä. Vaikka julkisuuteen päästetyt kuvat ovat tarkasti harkittuja, siinä on saatu tehdä aitoa kuvajournalismia. Kuvaaja sai käyttää aikaa, tarkkailla, harkita ja päättää itse mitä kuvataan, kuvailee Terho Aalto.
Kuvaajien aikaikkuna on tiivistynyt, eli kiire on lisääntynyt. Millaisia seurauksia sillä on kuvajournalismille?
On olemassa ohjelmia, joilla voi muotoilla kasvojen luustoa, kaventaa vyötäröä tai silottaa ryppyjä. Silloin ne eivät ole enää omakuvia vaan kuvitteellisia kuvia itsestä
Terho Aalto
–Kiireessä menetetään hidas journalismi. Kuvaaja ei pysty niin hyvin tarkkailemaan ympäristöään ja havaitsemaan koukkuja, jotka tekevät kuvasta kiinnostavan.
Särö on kiinnostavampaa kuin ehjä
Ympärillä vellova kuvamateriaali on usein todella huoliteltua, suorastaan täydellistä. Terho Aaltoa huolestuttaa täydellisyyden tavoittelun hinta.
–Olen huolissani omakuvasta, minkä tämä synnyttää. On olemassa ohjelmia, joilla voi muotoilla kasvon luustoa, kaventaa vyötäröä tai silottaa ryppyjä. Silloin ne eivät ole enää omakuvia vaan kuvitteellisia kuvia itsestä. Kuvista tulee lavastuksia. On hurjaa, että neljävuotias pikkutyttö tulee surulliseksi, kun "ei näytä kuvassa hyvältä". Tai luontokuvaaja jää kiinni siitä, että poistaa kuvasta ihmiset, kertoo Terho Aalto.
Muovia siis riittää, mutta kumpi kiinnostavampaa, särö vai ehjä?
–Ilman muuta särö. Taiteilija Edvard Munch on sanonut, että "tämä taulu on melkein valmis, mutta tästä puuttuu vielä se virhe".