Juha Metso tiesi sen heti: nyt tuli hyvä kuva.

Ollaan Kantalahdessa Venäjällä, tekemässä reportaasia Helsingin Sanomiin. Jutussa on tarkoitus seurata, miten pakolaiset pyrkivät Venäjältä Suomeen.

– Elimme monta päivää pakolaisten kanssa, jotka asuivat Ladoissa. Oli 25 astetta pakkasta. Valvoin ja kurkistelin autoihin, kun löysin nukkuvat äijät. Heitä oli haastateltu jo päivää aikaisemmin, Metso kertaa kuvan ottohetkeä.

Suomen kuvajournalistit ry valitsi kuvan vuoden 2016 parhaaksi uutiskuvaksi. Tuomaristo perusteli valintaa kuvan ajankohtaisuudella.

Unen kautta tutkimassa unelmia

Kuva näyttää ensikatsomalla ehkä yksinkertaiselta, mutta sisältää murheellisen tarinan pakolaisten karusta elämästä. Raadin mukaan elokuvamaisesta kuvasta voi aistia miesten tulevaisuuden toiveet ja unelmat.

Ei kuvia voi ottaa niin, että onpa hetki ja kylläpä kuvaajan varpaita palelee.

Juha Metso

Kuvan arvoa kasvattaakin se, että Metso onnistui vangitsemaan otokseen myös rippusen toivoa.

– Siellä oli pääasiassa 25-30-vuotiaita hyväkuntoisia miehiä. Heillä oli elämänhalua lähteä toteuttamaan unelmiaan. Karuus on koko ajan läsnä, mutta kuviin pitää yrittää löytää myös positiivisuutta. Tässä kuvassa ollaan unen kautta tutkimassa unelmia. Niin minä koen.

Kaikkien ei silti tarvitse kokea niin. Metso haluaa aina jättää kuvissaan tulkinnanvaraa katsojille.

– En halua rakentaa kuviin mitään suurta narratiivia. Kuva puhuttelee, jos on puhutellakseen. Ei kuvia voi ottaa niin, että onpa hetki ja kylläpä kuvaajan varpaita palelee.

Autenttisuus katoaa äkkiä

Kuvaa ei ole lavastettu, miehet nukkuvat siinä ihan oikeasti. Kuvajournalismissa autenttisuutta arvostetaan, mutta Metso viittaa sille kintaalla.

– Autenttisuus kuolee siinä hetkessä, kun menen paikalle buutsit kirkkaina ja hirveällä kameravarustuksella. Ihmiset muuttavat suhtautumistaan kameraan, kun huomaavat että heistä otetaan kuvia.

Autenttisin kuva on paparazzin piilokojusta ottama kuva. Tykität jostain nurkan takaa salaa eikä kukaan näe.

Juha Metso

Heitä voi yrittää lämmitellä, vaikkapa antaa heille kameran käteen ja luvan kuvata. Oikeaa autenttisuutta on silti vaikea saavuttaa.

– Autenttisin kuva on paparazzin piilokojusta ottama kuva. Tykität jostain nurkan takaa salaa eikä kukaan näe. Siinä on autenttisuus parhaimmillaan.

Kun autossa nukkuneita miehiä haastateltiin vielä uudestaan, Metso näytti ottamansa kuvan heille.

– He olivat innoissaan.

Slaavilainen veri

Metso kuvaa muutenkin paljon Venäjällä. Hänen mielestään on hienoa tutkia lähihistoriaa – ja ihmisiä.

– Elämässäni virtaa jonkinlainen slaavilainen veri. Kun kuvaa Karjalaa ja niitä menetettyjä alueita, Petsamoa ja Suursaarta, niiden arvo tuleville sukupolville nousee. He voivat ajatella, että oli tuollaista maisemaa ja noin pukeuduttiin.

Kiinnostus ja valppaus ovat kuitenkin läsnä koko ajan. Myös kotona Kotkassa, tässä ja nyt.

– Pää pyörii koko ajan. Kuvaaminen on jatkuvaa havainnointia, nopeita hetkiä, hetkessä elämistä.