Olen seksuaalinen sadisti. En häpeä myöntää tätä, jos kohta en näe sitä erityisenä ylpeyden aiheenakaan.

Niin se vain on, ja on aina ollut. Seksuaalisuus yhdistyy mielessäni erottamattomasti satuttamiseen ja alistamiseen.

Sidontaan, kurittamiseen, sadismiin ja masokismiin (BDSM, kinky) liittyvät eroottiset fantasiat ovat yllättävän yleisiä.

Tutkimusten mukaan jopa yli puolella ihmisistä olisi fantasioita kumppanin sitomisesta ja piiskaamisesta tai näiden kohteena olemisesta. Vähän alle puolet ovat toteuttaneet niitä ainakin kerran.

Harvassa ovat pornokaupat, joissa ei myytäisi ainakin hapsuruoskia ja pörröisiä käsirautoja.

Ilmiö ei ole uusi.

Monille kyseessä on seksielämää piristävä lisämauste, joillekin taas kinky on kokonainen seksuaalinen identiteetti.

Sadomasokismia käsittelevästä Kivun kauneus -tietokirjasta (toim. Taru Höykinpuro, Like 2004) käy ilmi, että moni sadisti ja masokisti havaitsee taipumuksensa varhain - jopa ennen kuin ymmärtää mitään seksistä. Kuulun heihin.

Ilmiö ei ole uusi. Muinaisen Babylonian seksiriitteihin kuului kinkyltä kalskahtavaa toimintaa, ja Kamasutrassa (kirjoitettu Intiassa 1000-luvulla jaa.) mainitaan kumppanin pureminen ja läimäyttely osaksi ”intohimoisten ihmisten” seksiä.

1600-luvun Ranskassa piiskaaminen oli yleinen fetissi.

Tästä huolimatta kinky-seksuaalisuus kantoi pitkään ”perversion” eli luonnottomuuden ja poikkeavuuden leimaa. Se poistettiin sairausluokituksesta vasta vuonna 2011. Ei ihme, että populaarikulttuurissa sadismi assosioidaan lähinnä sarjamurhaajiin.

Väkivallasta ei ole kyse

Todellisuudessa BDSM-kulttuurilla ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa eivätkä mielenterveysongelmat ole kinkyillä muita yleisempiä.

Joidenkin tutkimusten mukaan he voivat henkisesti jopa keskimäärin paremmin kuin ei-kinkyt.

Kinky-piireissä aktin on oltava SSC eli safe, sane, consensual: turvallinen, molemminpuoliseen suostumukseen perustuva toimenpide täysijärkisten aikuisten välillä.

Rautalangasta vääntäen: väkivallan ja BDSM:n ero on sama kuin raiskauksen ja suostumuksellisen seksin. Sadisti tarvitsee kumppanikseen aidon masokistin.

SSC-koodia laiminlyövä sadisti olisi vähän kuin Särkänniemen työntekijä, joka jättää vuoristoradan turvakaaret auki.

BDSM-aiheiset tietoteokset ja kinkyjen nettifoorumit ovat täynnä ohjeita, kuinka asioita ruoskimisesta viiltelemiseen tehdään niin, että molemmilla osapuolilla on kivaa.

Erityisillä turvasanoilla varmistetaan, että alistuva osapuoli pystyy halutessaan keskeyttämään leikin. Leikistähän on pohjimmiltaan kyse, vaaran tunteesta ilman todellista vaaraa. BDSM-sessiot ovat alistumis- ja alistamisfantasioiden roolipelaamista melkein todeksi.

SSC-koodia laiminlyövä sadisti olisi vähän kuin Särkänniemen työntekijä, joka jättää vuoristoradan turvakaaret auki. Tai kauhuelokuvaohjaaja, joka tappaa näyttelijänsä oikeasti.

Helsingin Sanomat uutisoi huhtikuussa, että kuristaminen seksin yhteydessä on noussut trendiksi nuorten keskuudessa. Kuristaminen, asfyksiofilia, on jokseenkin yleinen fetissi, mutta nuoret eivät aina kysy kumppaninsa suostumusta.

Toisin sanoen kyse ei ole BDSM:stä, vaan aidosta väkivallasta. Kuristaminen voi olla hengenvaarallista, jos osapuolet eivät toimi yhteisymmärryksessä tietäen mitä tekevät.

Fiktio antaa usein väärän kuvan BDSM:stä

BDSM-kuvastoa popularisoi 2010-luvulla E.L. James eroottisella romaanitrilogiallaan Fifty Shades of Grey.

Romaanissa opiskelijatyttö Anastasia allekirjoittaa sopimuksen, jonka mukaan hän antaa komealle ja rikkaalle Christian Greylle absoluuttisen vallan hänen elämäänsä. Tämä pitää sisällään myös sidotuksi ja ruoskituksi tulemista.

Fifty Shades sai kuitenkin kritiikkiä tosielämän kinky-harrastajilta: siinäkin on kyse enemmän hyväksikäytön kuin SSC-koodisen kinky-suhteen kuvauksesta. Christian ahdistelee ja manipuloi naiivia Anastasiaa tavoilla, joita ei pysty perustelemaan kinkyillä fetisseillä.

BDSM samastettiin jälleen kerran väkivaltaisuuteen ja moniongelmaisuuteen.

Sairausleiman varjo on ollut pitkä. Termit sadismi ja masokismi lanseerasi 1800-luvulla katolilainen psykiatri Richard von Krafft-Ebbing, nimenomaan patologisoidakseen nämä ilmiöt.

Ironista kyllä, hän itse piti naisia luonnostaan miesten omaisuutena. Omistushalun romantisointi ei todellakaan ole vain ”BDSM”-erotiikan ongelma, niin kuin ei seksuaaliseen painostamiseenkaan tarvita kinky-rekvisiittaa.

Sadismin nimen Krafft-Ebbing lainasi markiisi Donatien Alphons Francois de Sadelta (1740–1814). Markiisi de Saden teokset, kuten Justine ja Sodoman 120 päivää, ovat nykymittapuillakin shokeeraavia kuvauksia raiskauksista ja kidutuksista.

Niitä markkinoitiin pitkään ”sadomasokismin klassikoina”, vaikka mikään suostumuksen käsitettä muistuttava ei käynyt Saden 1700-lukulaisessa mielessä.

Yhden aikaansa edellä olleen oivalluksen Sade teki: laki ja kirkko eivät vastustaneet ”perversioita”, koska ne eivät olisi luonnollisia, vaan juuri siksi, koska ne olivat.

Sadelle, kiivaan ateistiselle valistusfilosofille, maailmankaikkeus oli kaaoskoneisto, jossa päti vain yksi laki – se, mitä voit ja haluat tehdä. Käytännössä tämä tarkoitti vahvempien absoluuttista valtaa heikompiin.

Synkkä nelikko

Nykytieteen mukaan persoonallisuuspiirteiden ”synkän nelikon” (dark tetrad) – sadismin, narsismin, machiavellismin ja psykopatian – olemassaolo selittyy muun muassa sillä, että nämä piirteet voivat edesauttaa yksilön selviytymistä ja suvunjatkamista.

Yksittäinen synkän nelikon piirre ei automaattisesti tarkoita muiden läsnäoloa. Persoonapiirteet ovat jatkumoita. Ne esiintyvät eri yksilöillä eri muodoissa ja eri vahvuisina. Vasta ääripäässä on persoonallisuushäiriö – tila, joka aiheuttaa vahinkoa yksilölle itselleen tai muille.

Ihminen ei ole yhtä kuin yksittäinen piirteensä. Enemmistö seksuaalisista sadisteista kykenee halutessaan empatiaan ja itsehillintään.

Toisin kuin markiisi de Sade, he ymmärtävät, että on muitakin vaihtoehtoja kuin puritaaninen seksuaalimoraali ja nihilistinen viidakko. He eivät ryhdy tuosta vain läimimään ja kuristamaan kumppaniaan sen enempää kuin ei-kinky perusmies tarttuisi tuosta vain ohikulkevan naisen rintavarustukseen.

Alistaminen ja alistuminen, myös seksuaalisessa kontekstissa, ovat luonnollinen osa ihmisyyttä.

Ne on mahdollista sovittaa moderneihin arvoihin, kuten itsemääräämisoikeuteen. Tällöin tarvitaan ennalta sovittuja sääntöjä, turvasanoja ja jälkihoitoa.

BDSM on lopulta arkista

BDSM:ssä on kyse luottamuksesta ja siitä, että toiveista ja haluista keskustellaan. Se on tasavertaista kanssakäyntiä ihmisten välillä.

Fifty Shades oli abysmaalisen ikävystyttävä, mutta yksi asia olisi tehnyt siitä vielä ikävystyttävämmän: realistinen BDSM-kuvaus. Jotkut ehkä kaipaavat romaaneihinsa empaattista sessiointia turvasanoineen ja jälkihoitoineen. Minä en tiedä mitään epäseksikkäämpää.

Onneksi fantasia ei ole kalteva pinta, vaan paikka kanavoida epäkorrektit luontaiset impulssit muuta elämää häiritsemästä.

Artemis Kelosaari on kirjailija ja toimittaja. Hän on kirjoittanut tietokirjoja, romaaneja ja runoteoksia.