Vuoden luontokuvaaja, seinäjokinen Timo Mylläri muistelee hetkeä, jolloin hän taltioi voittoisan Ruuhka-otoksensa.
Hetki osui viime vuoden kevätmuuton aikaan, jolloin suokukot ruokailivat peltotien reunassa.
Mylläri valmistautui h-hetkeen käyttämällä autoaan ”piilokojuna” ja antoi kameran laulaa.
– Sitten suokukot yhtäkkiä lähtivät lentämään minusta poispäin.
Kunnes ne tekivätkin u-käännöksen ja lähtivät lentämään suoraan Mylläriä kohti.
– Mietin jo, tulevatko ne ihan autoa päin vai muistavatko kääntyä.
Muutama kymmenen metriä ennen Mylläriä suokukot kuitenkin kääntyivät, ja mies sai ikuistettua suokukkojen vatsat.
Mylläri sai tiedon Linnut-sarjan ja Vuoden luontokuvan voitostaan jo heinäkuussa. Siitä lähtien asia on täytynyt pitää salassa.
– Se oli upea hetki, en meinannut uskoa todeksi, kun puhelinsoitto tuli.
Mylläri kertoo kuvaavansa sarjakuvauksella ja valitsevansa kuvista sitten parhaan. Suokukkokuvan hän rajasi niin, että sai lintuja ”ruudun täydeltä”.
– Kuvassa on varmaan vähintään 300 suokukkoa.
Vuodessa kuvia kertyy noin 50 000
Päivätöissä käyvä Mylläri kertoo valokuvanneensa harrastuspohjalta aktiivisesti viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ennen harrastuksessa oli parinkymmenen vuoden tauko.
Kuvausharrastus lähti rytinällä käyntiin uudelleen, ja nyt Mylläri kertoo kuvauspäiviä – lyhyempiä ja pidempiä – kertyvän noin sata vuodessa.
Jos on kuvattavaa, kertyy kuvia parin tunnin aikana noin 2000–2500 ja vuodessa jopa 50 000.
Linnut ovat Myllärin ykköskuvauskohde, niitä hän kuvaa 90-prosenttisesti.
– Suosikkikuvattavia ovat olleet esimerkiksi lapinpöllö. Taltioin myös kuningaskalastajan Kurikassa pari vuotta sitten.
Muista valo ja unohda pönötys
Mylläri uskoo, ettei kesän keskipäivän otoksilla ole jakoa valokuvauskilpailussa, koska valo on silloin kova.
– Kannattaa suosia auringonlaskua ja nousua. Valo on mielestäni tärkein. Kesällä pilvipouta on paras aika, sillä valo on silloin tasainen.
– Unohtaisin myös lintujen oksalla pönötyskuvat, vaikka ne ovatkin hienoja.
Mylläri kannustaa myös kuvaamaan paljon, että oppii oman kalustonsa käytön.
Vielä voi suunnistaa vaikkapa joutsenia kuvaamaan.
– Koskikarat tulevat pian Törnävänsaarelle, siellä tapaan käydä.
Vuoden luontokuva kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu luonnonvalokuvauksen harrastajia ja ammattilaisia.
Pääpalkinto on 5 000 euroa ja kilpailussa jaetaan kaikkiaan palkintoina yli 20 000 euroa.
Ei hätähousujen hommaa
Timo Myllärin mielestä luontokuvaajalle antoisinta aikaa ovat kevät- ja syysmuutot. Silloin hän seuraa eri sivustoilta, miten linnut liikkuvat.
– Tähtihetkiä on, kun olet odottanut monta tuntia, ja yhtäkkiä kuvattava ilmestyy ja kuva vielä onnistuu.
Luontokuvaaminen ei olekaan hätähousujen hommaa.
Mylläri kuvaa myös jonkun verran kotkia ja karhuja kaupallisilla kuvauspaikoilla pohjoisessa. Niissä saatetaan odotella kuusikin tuntia.