– Jos mä roadmanin tapaisin, luulen, ettei tultais kovin hyvin juttuun.

Näin sanoo Eemeli Laukkanen, 20-vuotias metsäkoneyrittäjä Pöytyältä. Laukkasen mielestä on surullista, mihin nykynuoriso on menossa.

Nuoret ostavat Iphoneja ”Klarnalla” ja yrittävät tulla hyväksytyiksi kalliilla tuotteilla. Kaupunkien roadmanit ihailevat rikasta ja rikollista elämää.

Myös Laukkanen kerjäsi nuorempana merkkivaatteita niin, että perhe käytti rahaa jopa yli varojen.

– Mä oon opetellut sellattiin elämään, että oon just hyvä tämmöisenä kuin oon, hän sanoo.

Hän haluaa näyttää esimerkkiä fiksun juntin elämäntyylistä.

Siihen kuuluu muun muassa se, että velkaa otetaan vain tuottaviin asioihin ja masennusta torjutaan sillä, että pitää itsensä aktiivisena.

– Voikohan olla, että nykynuorten mielenterveysongelmat johtuu siitä, että ne on paikoillaan. Niiden tarttis keksiä itselleen enemmän aktiviteettia, Laukkanen sanoo.

”Minulla on tylsää vain, kun selaan Tiktokia”

Laukkanen sanoo, että hänellä ei ole ikinä tylsää. Tylsää tulee vain silloin, kun selaa Tiktokia – koska siinä ei tee mitään.

– Sitten mä olen että perkele, mitäs nyt, ja soitan Artulle ja Vilpulle. Jos ei sieltä mitään ideaa viimeistään tule, niin on maailma päälaellaan, hän sanoo.

Arttu Kujansuu ja Vilppu Räsänen ovat Laukkasen parhaita kavereita ja hänen työntekijöitään.

Edellisenä viikonloppuna he ovat hitsanneet huvikseen syöttöpyörät motoon eli monitoimiharvesteriin. Vapaa-ajalla he myös rakentavat Laukkasen omakotitaloa ja kaivavat järviä – mikä on yksi Laukkasen isän bisneksistä.

Varsinainen työaika kuluu metsä- ja maataloustöissä.

– Ollaan kaikki aktiivisia nuoria. Pidetään hauskaa ja ihastellaan kädenjälkeä, Laukkanen kuvaa.

19-vuotiaana hän perusti hakkuufirman isänsä kanssa ja on sen toimitusjohtaja. Sen lisäksi hän tekee töitä isänsä maatilalla ja rakennusyrityksessä.

Joulukuisin hän on jo vuosien ajan toimittanut joulukuusia varsinaissuomalaisiin koteihin.

Laukkaselle junttius on sitä, että tuntee maa- ja metsätalouden ja on yritteliäs.

Hän haluaa muuttaa käsityksen, että kaikki maalla asuvat ovat yksinkertaisia traktorilla ajajia.

– Vaan hyväkäytöstapaisia, luonnonläheisiä ihmisiä, jotka tykkäävät maalaisidyllisistä asioista kuten metsästyksestä, hän sanoo.

– Onhan tää nyt vitusti fiksumpaa olla juntti kuin roadmani.

Peura saa luodin Netflixin katselun lomassa

Metsästys on Laukkasen yhteinen harrastus äidin ja isän kanssa. Talviaikaan he ampuvat peuroja jopa olohuoneensa ikkunasta.

Kiireisillä yrittäjillä ei ole aina aikaa mennä kyttäyskoppiin pellon laidalle. Sopivan hetken tullen ”arkikaato” tehdään vaikka laskujen maksun tai Netflixin katselun lomassa.

– Onko parempi, että sama peura hyppää tuulilasiin? Peuroja tarvii kuitenkin saada pyydystettyä. Voihan passikoppi olla sisälläkin, kunhan lain puitteissa sen tekee, Laukkanen selittää.

Mieluiten hän kuitenkin metsästää pellon laidalta tai jousipyssyllä puusta.

Varsinais-Suomessa peuroja on niin paljon, että Laukkanen on ajanut jo kolme peurakolaria. Hän sai kortin poikkeusluvalla 17-vuotiaana.

Perhe syö peuraa joka viikko: he hakevat harvoin jauhelihapaketin kaupasta.

– Peuran sisäfile on meille arkista gourmet-ruokaa. Tää toiminta on eettisempää kuin broilerien kaasulla tappaminen, Laukkanen sanoo.

Hakusessa: monialayrittäjälle morsian

Laukkanen on 20 ikävuoteen mennessä ehtinyt jo raitistua. Isän alkoholismi teki lapsuudesta rankan koulukiusaamisen ohella.

Vaikka isä pääsi sittemmin päihteestä eroon, Laukkanen huomasi, että viina maistui itsellekin liikaa.

Hän kävi läpi Minnesota-hoidon läheisjakson ja sai siitä kipinän omaan muutokseen.

– Nykyään mä pystyn iskälle tunteistakin puhumaan, mikä on helkkarin hieno asia, hän sanoo.

Yrittäjän stressiä Laukkanen purkaa tanssimalla. Hänen lempitanssilajinsa on bugg ja lempibändinsä Komiat. Komioiden Minähän vien -kappale kuvaa Laukkasen mukaan hänen sielunmaisemaansa täydellisesti.

– Sydänpuoliset rakkausmaisemat, lammet, tähdet, kuu, vanha tuomipuu… hän listaa.

Hän sanoo, että ei käy tanssimassa löytääkseen emännän. Laukkanen ei ole ”liekkipelissä” eli Tinderissä tai muissakaan deittisovelluksissa.

– Tarttis perustaa varmaan semmoinen Monialayrittäjälle morsian -ohjelma. Se olisi kova! hän ehdottaa ja nauraa.

Laukkanen ei unelmoi siitä, että jokin päivä ”kylpisi Balilla rahassa” vaan siitä, että saisi työllistää ihmisiä.

– Se on kyllä siistiä, kun saat maksettua niille palkan ja ne pitää susta ja sun työmaasta, hän sanoo.

– Se motivoi. Ja kyllä se velkakin potkaisee sängyn pohjalta aika kivasti.