Maanantai 14. huhtikuuta 2025 jää snookerhistoriaan päivänä, jolloin lajissa saavutettiin yksi hurjimmista virstanpylväistä.
Tuolloin walesilaispelaaja Jackson Pagesta tuli ensimmäinen snookerpelaaja, joka on pystynyt pussittamaan kaksi maksimibreikkiä yhden ottelun aikana.
Maksimibreikki on 147 pisteen lyöntisarja, jossa pelaaja pussittaa 15 punaista ja 15 mustaa palloa sekä lopuksi väripallot arvojärjestyksessä pienimmästä suurimpaan.
Page ylsi historialliseen saavutukseen MM-karsintojen 3. kierroksen ottelussaan Sheffieldin urheiluopistossa. 23-vuotias walesilaislupaus ei ollut tehnyt ammattilaiskisoissa ainuttakaan maksimia ennen sunnuntaina alkanutta otteluaan, jossa hän kohtasi englantilaisen Allan Taylorin.
Pagen 10–2-voittoon päättynyt ottelu pelattiin kahdessa jaksossa. Maksimeista ensimmäinen tuli sunnuntaina ensimmäisen jakson 8. erässä ja toinen maanantaina kamppailun päättäneessä 12. erässä.
Page nettosi täydellisistä lyöntisarjoistaan 147 000 Englannin punnan palkinnon. Snookerin kattojärjestö oli luvannut palkinnon pelaajalle, joka tekee kaksi maksimia samassa ottelussa lajin suurimpiin kuuluvissa turnauksissa (MM-kisat, Masters, UK Championship ja Saudi-Arabian Masters).
– Rehellisyyden nimissä – ja yllättävää kyllä – ensimmäinen maksimi jännitti jälkimmäistä enemmän. Ensimmäinen on kuitenkin aina erityinen, Page kertoo puhelimitse Walesista.
Page ei ole enää Sheffieldissä, sillä hän hävisi viimeisen karsintaottelunsa paikasta Crucible-teatteriin keskiviikkoiltana.
Pagella riittää kuitenkin jännitettävää kotisohvalla. Hänen maksimibreikeistä saamansa palkintopotti voi kokonaissummaltaan nousta vielä 172 000 puntaan eli 200 000 euroon, mikäli kukaan muu pelaaja ei tee 147 pisteen lyöntisarjaa lauantaina Sheffieldin Crucible-teatterissa alkavassa MM-kisojen pääsarjassa.
– Ostin juuri asunnon, ja joulukuussa perheeseeni syntyi esikoispoika. Palkinto auttaa luonnollisesti kulujen kattamisessa. Uuden auton hankinta on myös listalla, Page kertoo.
Maksimit yleistyneet
Snooker elää uutta kukoistuskauttaan mitä tulee lajin kansainväliseen televisionäkyvyyteen.
Kun vihreän veran pelurit olivat suosionsa huipulla Brittein saarilla, elettiin 1980-lukua. Esimerkkinä käy vuoden 1985 MM-finaali, joka tavoitti BBC 2 -kanavalla yli 18 miljoonaa brittiä.
Tuolloin snooker oli pelinä hyvin eri uomissa kuin nyt. Historian ensimmäinen ammattilaiskisoissa televisioitu maksimibreikki näki päivänvalon 11. tammikuuta vuonna 1982. Koko 1980-luvulla niitä kertyi vaivaiset kahdeksan kappaletta.
Pagen kaksi maksimia nostivat kauden 2024–2025 maksimisaldon 14:ään. Se on uusi yhden kauden ennätys ammattilaiskiertueella. Kaikkiaan kiertueella on tehty nyt 216 maksimibreikkiä, joista eniten, 15, on tehnyt supertähti Ronnie O'Sullivan.
Pagen kehityksessä merkittävin tekijä on ollut kolminkertainen maailmanmestari, lajin suurimpiin legendoihin kuuluva maanmies Mark Williams, joka on kutsunut Pagea ”neljänneksi pojakseen”.
– Olen harjoitellut ja pelannut hänen kanssaan 12–13-vuotiaasta. En voi kuvitella parempaa snookerkoulua kuin se, jonka olen voinut käydä läpi hänen kanssaan, Page sanoo.
– Hän sanoi minulle toisen maksimini jälkeen, että voisi tarjota minulle juotavan. Käytännössä hän kutsui minua pihiksi, Page toteaa huvittuneena.
Suomalaisliitu apuna
Kuten valtaosa snookerammattilaisista, Page luottaa pelissään suomalaisvalmisteiseen, kaudella 2016–2017 kulovalkean tavoin levinneeseen Taom-liituun.
Snookerkepin kärkeen sipaistava liitu ei jätä pelipöydälle lyönnin jälkeen pölyä, joka aiheutti pelaajille ongelmia aina sen julkistamiseen saakka.
Maailmanmestarit ovat kilvan kehuneet jyväskyläläisen Toni Ursinin kehittämää liitua lajin merkittävimmäksi yksittäiseksi keksinnöksi, jonka aikakaudella ammattilaiskiertueen taso on koventunut entisestään.
– Nykyään moni uusi pelaaja ei osaa enää arvostaa, ettei pelissä tarvitse enää miettiä kikkejä (valkoisen lyöntipallon tai kohdepallon kulkuun vaikuttava huono kontakti). Uusi sukupolvi kasvaa ihan erilaiseen maailmaan kuin missä itse aloitin urani, vuonna 1993 ammattilaisena debytoitunut Suomen snookertähti Robin Hull sanoo.
Tasaisen vauhdin taulukolla tällä vuosikymmenellä ammattilaiskiertueella nähdään yli sata maksimibreikkiä. On tosin mainittava, että historian saatossa nähdyistä 216 ammattilaismaksimista 48 on tullut karsinnoissa ja 18 Champions League -sarjassa, jossa pelaajat pelaavat ilman yleisöä.
– Ison yleisön edessä tehdyt maksimit ovat edelleen kova ja harvinainen juttu, Hull sanoo.
Maksimibreikkien ja sadan pisteen ylittävien lyöntisarjojen suuriin määriin on suomalaisen liidun lisäksi useita tekijöitä.
Ammattilaiskiertueella on nykyisin paljon enemmän kisoja kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Lisäksi peliolot, kuten verat, ovat kehittyneet viime vuosikymmenellä huomattavasti. Tämä edesauttaa pallojen liikkumista niin sanotuissa hajotuslyönneissä, joissa pelaaja pyrkii levittämään toisiaan lähellä olevia punaisia palloja lyöntisarjan rakentamisen kannalta suosiollisempiin asemiin.
Hullin mukaan pelaajat suhtautuvat myös snookeruraansa ammattimaisemmin kuin koskaan. Tämä näkyy muun muassa valmentajien käytössä.
Vallankumouksellinen skotti
Hullin mukaan merkittävin tekijä snookerin nykytasossa juontaa pelifilosofiaan ja sen muutokseen.
Skotti Stephen Hendry muokkasi 1990-luvulla snookerin menestysreseptiä dominoimalla lajia ennennäkemättömällä tavalla. Hendry tunnettiin aggressiivisesta, hyökkäysvoittoisesta pelityylistään, jolla aiemmat mestarit olivat saavuttaneet yksittäisiä suurvoittoja.
Hendry voitti 1990-luvulla kaiken mahdollisen, muun muassa ennätykselliset seitsemän maailmanmestaruutta. Nykypelaajista vain O'Sullivan on yltänyt MM-titteleissä samaan määrään kuin Hendry.
Muut huiput O'Sullivania myöten omaksuivat Hendryn ajattelutavan, ja turvapelivoittoinen sekä riskejä karttava pelifilosofia poistui näyttämöltä.
– Hendry flippasi ajattelun ihan päälaelleen ja alkoi painaa palloa koteloon. Lopputulos on nähtävillä nykykiertueella – käytetään sitten mitä tahansa breikkimittaria. Aggressiivisuustaso nousi kattoon, Hull sanoo.
Hull korostaa, että maksimibreikit ovat pelin evoluutiota arvioidessa epäkäytännöllinen mittari.
Paras mittari ovat yhdellä lyöntivuorolla voitetut erät – niiden saavuttamiseen riittää usein noin 70 pisteen lyöntisarja. Näistä ammattilaiskiertueella ei ole tarjolla koottua dataa, vaan tilastointi keskittyy sadan pisteen ylittäviin lyöntisarjoihin ja maksimibreikkeihin.
– Maksimit ovat lajissa sellainen prestiisijuttu, Hull toteaa.
Hurjia määriä
Vaikka Hull ei ole tehnyt ammattilaiskisoissa ainuttakaan maksimibreikkiä, hänet tunnetaan yhtenä lajin taitavimmista lyöntisarjojen rakentajista.
Esimerkiksi kaudella 2001–2002 Hull teki ammattilaisista viidenneksi eniten yli sadan pisteen ylittäviä lyöntisarjoja. Kaudella 2005–2006 hän oli sataslistan kahdeksas.
– Noihin aikoihin tein harjoitusotteluissa parhaimmillaan kuusi maksimia viikossa. Kaikkiaan olen tehnyt maksimeja pitkälti yli 200. Amatöörikisoissa niitä on tullut muistaakseni 13, Hull sanoo.
Myös Page liikkuu edellä mainituissa maksimien harjoitusmäärissä.
– Niitä taisi tulla kuusi hieman yli viikossa juuri ennen karsintoja, Page kertoo.
O'Sullivanin, Williamsin ja Stuart Binghamin kanssa työskennellyt snookervalmentaja Stephen Feeney uskoo, että kisoissa nähtävien maksimien määrä kasvaa nykyisestä, jos suorituksesta tarjottaisiin merkittäviä palkintosummia.
– O'Sullivan oli monella tapaa tämän (Pagen voittaman) palkintopotin takana. Snookerfanit muistavat, kuinka hän kieltäytyi yrittämästä maksimia MM-kisoissa, Feeney sanoo.
– Ammattilaiskiertueen yleistaso on nykyisin aivan eri planeetalta kuin 30 vuotta sitten. Nykyisin peliä voi pelata ennustettavammin kuin ennen. Se on monen tekijän summa, mutta suurin ajava voima on ollut pelitavan muutos, Feeney sanoo.