Säiden lämpeneminen lisännee Itä-Euroopasta saapuvien kerjäläisten määrää.

Helposti erottuvista, yleensä Romaniasta tai Bulgariasta tulevista rahan pyytäjistä on tullut 2000-luvulla osa Etelä-Suomen isojen kaupunkikeskustojen katukuvaa.

– Luulen, että heitä tulee runsaammin kuin viime vuonna. Varma ei tietenkään voi olla, sanoo Diakonissalaitoksen projektipäällikkö Borislav Borisov, joka tekee avustustyötä kiertävässä Hirundo Mobiili -pakettiautossa.

– Ajatus on, että palvelemme kadulla olevia avuntarvitsijoita siellä, missä he ovat. Meillä on vaikkapa nuudeleita, jos nälkä on kova, Borisov sanoo.

Apua ja opastusta avun pariin tarjotaan myös esimerkiksi terveysongelmissa ja käytännön asioissa, kuten yösijaan liittyvissä kysymyksissä.

– He yöpyvät tällä hetkellä kaupungin hätämajoituspaikoissa, Borisov sanoo.

Suomalaiset kohtelevat paremmin

Borisovin mukaan tulijat kokevat, että suomalaiset kohtelevat heitä hyvin.

– Olen haastatellut hyvin monia heistä. He sanovat, että Euroopassa ihmiset ovat fyysisesti aggressiivisia heitä kohtaan. Suomalaiset käyttäytyvät heidän mukaansa kuitenkin paremmin.

– Heille ei täällä huudella, eikä heihin kosketa fyysisesti. Yksi ryhmä, joka oli ollut Ranskassa pitkään, sanoi että täällä on kymmenen kertaa parempi tilanne kuin Ranskassa, Borisov sanoo.

Borisovin neuvo on silti, että rahaa ei kannata antaa, ainakaan paljon.

– Se on jokaisen oma päätös, mutta siinä ei voi varmistaa, mihin raha menee. Suurin osa meidän asiakkaista on hyviä ihmisiä, mutta joukossa voi aina olla myös joku huono tapaus, jopa kriminaali, kuten kaikissa väestöryhmissä.

– Esimerkiksi Iso numero -lehden ostaminen on hyvä tapa auttaa apua tarvitsevia ihmisiä, Borisov sanoo.

Äärimmäistä köyhyyttä

Suurin osa rahaa pyytävistä on tullut Romaniasta tai Bulgariasta, usein äärimmäisen köyhistä oloista.

– Heillä ei ole siellä toimeentulon edellytyksiä. Heitä ei hyväksytä työelämään ja erityisesti romaniväestön tytöt jäävät koulunkäynnin ulkopuolelle. Suuri osa on lukutaidottomia, tai lukutaito on täysin alkeellinen, sanoo diakonissalaitoksen yksikönjohtaja Anne Hammad.

– Toki ihmisten olot voivat vaihdella, mutta erityisesti Romanian maaseudun kylissä voi puhua melkein majoista. Ei nyt ihan maapohjilla, mutta ilman mitään eristyksiä.

Hammadin mukaan liikkeelle, esimerkiksi Suomea kohti, lähdetään yleensä perheittäin ja suvuittain autokyydillä, kun rahaa on kerätty kokoon sen verran, että matkustaminen on mahdollista.

Köyhyydestä huolimatta myöskään Hammadin mielestä rahan antaminen ei ole kannatettavaa – eikä myöskään esimerkiksi yhteisille ruokaostoksille lähteminen heidän kanssaan.

– Se on hyvin kaksiteräinen miekka ja vaikea kysymys, mutta antamalla rahaa ylläpitää tällaista äärimmäisen surkeaa asetelmaa. Mieluummin kannattaa ohjata heitä vaikka meidän Diakonissalaitoksen kaltaisen toimijan palveluiden pariin, Hammad sanoo.